Monthly Archives: July 2008

inch high itch club


lähde lähde lähdetetty
ja yskä muka mas on nyt ydinvoimala
kuiluja kuilujen perään
ja ihmeitä joilla ei ole rohkeutta koskaan hypätä
hat´s why i can´t stand
that fucking endless whining
rakkautesi yksi vitun
möbiuksen nauha
yhtä pintaa
ja reunaa

Advertisements

cant o loop # 3


ilonsa surunsakin suhteen
ihminen on
arvostelukyvytön

back to bas… the urges

hélas la voie lactée


uusia tuulia ääriä joita ei ikuna nähty
mutta te reputitte
palelevan tuhkan sea son
männyt ja seinät päitä täynnä
ruusu ja rusina
rousku horsma
ja herakleitoksen kalpeat kasvot
kaskaita enemmän kuin tahansa
otsat otsaan asti
hait jalassa
pilvessä

empty yer leg aka scars of broad way


olen kaukopartiolies ja omillani
kaukana runouden pinjojen takana
anglosaksiset etu- ja keskinakki
haudalta lainassa
kirjoittamisen varjolla
liffey hänelle play ja episodeja
kynä keskellä hämmentä
huokauksia paperilla
lempi luottamus ja onni
kolmiyhteinen silikoni
dildo ja testamentit
casual friday
fairy well dollar tale
oh ya majestic
medi ochre
icy n petty
bourge
oiseau

pitkäviiksinen ohra lainehtii
mehiläisen taivaan naapurissa
luovuudesta sen verran että
unet loppuvat näkemällä
eivätkä lopu eivätkä
hanget luomalla ne sulavat
omia taikojaan kynän
mustalle mullalle
pidän sadetta puun alla
vaikka ei se pysy
teen tehtyä
tekemättömäksi
en yhtikäs
mitään
tähtien tähteet
tai meri yks
hailee

navettana lampolana tallinna
person ally cat i tink
meri syö laivoja
taivas lentokoneita
ja lintuja
stranger
in me

lock aloud the cock
lock ‘n’ lol music
mu õnn ja rõõm aye aye eye right
muuta lääkitystä tähän vauvahuumeeseen
ei ole ei edes lohdunpoisto auta
valtakunta peipposesta
pääskysestä ei sekuntiakaan
kuiskin pimeyden alasimelle ja vasaralle
parempi katsoa kuin kutea
soli izvinite katua
paitsi takautuvassa tulevaisuudessa
joskus ikuisuus sitten
sen kaks kolme
tähdissä
mars

on the fire

oh cheese and rice (aka many shades of black)

lisäys edelliseen, itsestään sober: sivu (itse) i.e. ‘ohi’. – olen hämmentyneen iloinen mahtavasta kiinnostuksesta, ja kreitli kiitollinen blogosfäärin kaikille korkeakirjallisille blogeille, jotka ovat lähes poikkeuksetta huomioineet ja linkittäneet uusimman teokseni, tämän merkittävän virtsanpylvään universumimme jatkuvan kengällisen kehityksenäH… kunnioitukseni nöyränä osoituksena esitän nyt joitakin rakentavia ajatuksia runouden tunnettuudenäH… mielestäni keskusteluja, symposiumeja, seminaareja, messuja ja konferensseja täytyisi järjestää huom. nyk. enemmän, ja tapahtumia lisätä: runosauna (wassit jo?), runoselli, runoakvaario, runokaraoke, pottery späm slam, runoavanto (koleera-altaassa helmikuussa), runophobos, runoresiina helsingistä sodankyläänäH… lonk live vogosphere! lonk live vogons! and theö marorwellious pottery…. btw, ylivoimaisesti suosituin haku jolla blogiin tullaan, on ‘kuvia peräpukamista’, no, niitä ei täällä ole eikä kasvokuviani, toiseksi yleisin haku on ‘nekrotisoiva faskiitti’, don´t panic, se on suht harvinainen kuitenkin…

no njet non, jotta minä jaksaisin jatkaa minä tarvitsisin omieni kaiken tuen, it´s bin a wasted worried year, ja mimosa, herkkäperse kun olen, you see, tämä blogi oli minulle ainoa edes jnklaisen sosiaalisuuden henkireikä, mutta kaksi, yksi ihminen onnistui tuhoamaan sen jokapäiväisen kirjoittamisen ilon ja riemun, minkä se vaatii, enkä tiedä miten minä sen saisin takaisin, koska tahtoisin sen takaisin, että selväisin… bin a wasted fucking worried year…

it´sss…

[Koottujen runoelmien nimen piti olla ‘Maailman sivu’. Maailman sivu, yksi sivu, ei ole paljon mitään, mutta maailman sivu on myös abt ‘aina’ tai ‘niin on aina ollut’, siis always, all ways. Sillä piti olla yhteys Koottujen runojen nimeen “Ei vielä mutta jo”, joka tarkoittaa nyt -hetkeä, ranskan maintenat (tenant en main), käsillä oleva, kädessä pidettävä…Yhdessä ne olisivat, ääh, ajatelkaa loput itse. – Minun ei pitänyt julkaista Sesame muchoa erillisenä kirjana ollenkaan, mutta tällainen se olisi, Shostakovitshin trumpetit ovat mukana, ne olisin jättänyt kootuista pois. – Tarkoitukseni oli vain hieman venyttää runouden rajoja, tuoda siihen se kaikkikielisyys jonka keskellä elämme, yhdistää katujen, käymälöitten ja asemahallien kieli länsimaisen kulttuurin parhaaseen perintöön, alaviitteisiin ja kommentteihin, järjestellä aika vastaamaan sitä nopeutta ja sattumanvaraisuutta, joka minun tietoisuudellani on ‘todellisuudesta’, joita on x kertaa yhtä monta kuin tietoisuuksiakin, jos tarkkoja ollaan…ääh]

So, it´sss… Sesame mucho… de va de, hat´s all…

32-bit kickback


meininkien maininkien alla
hylky lepää mudassa
sängyn pohjalla
ei pääskyt mitään kerro
vaan kartsalla eestaas
seilaavat muulit
hampstead heathissä
lukee pyökissä
ripeness is all
tunnelin päässä
näkyy luodin
valo

four thousand holes in blackburn lancashire

Uskoin tähän arvosteluun ja ostin ko. kirjan. Kirja oli totaalinen pettymys, se on täysi floppi ja kupla, tyhjää, löysää ja merkityksetöntä höttöä. En tiedä mitä Sonneville on tapahtunut, koska joskus hän oikeasti osasi kirjoittaa. Olen kahlannut opuksen läpi kolme kertaa, ja vaikka lukuasana olisi kynttilä, ei se siitä muuksi muutu.

Suomalaisella runoudella menee hyvin. Tätä jänkätään joka paikassa. Vitut menee hyvin. Yhdeksänkymmentä prosenttia siitä on yhä modernismin pastissia, hävettää tunnustaa, että minäkin kirjoitin sitä vuosituhannen vaihteeseen asti. Suomalainen runous voi vitun huonosti, paitsi jos premissit ovat viisikymmentä vuotta sitten ja modernismi.

Hesarin tyhjäpäisyyttä kuvaa hyvin se, ettei se ole tikullakaan koskenut Ville-Juhani Sutisen Merkkihenkilön kuolemaan. Markku Paasosen arvostelu Hesarissa Lassi Hyvärisen kirjasta Riippuvat puutarhat oli ahdistava, varsinkin kun kirja on iloitteleva ja raikas tuulahdus muuten niin vitun tunkkaisessa runoudessamme. – Ja hei pöntöt ja hönöt siellä kulttuuri- ja pienlehtien toimituksissa, missä viipyvät Miikka Mutasen Mäkärä, särmä, hindustani arvostelut?!!!