Monthly Archives: October 2010

Ἱππου κρήνης aka fies nobilium tu quoque fontium

Maailman sivu Kootut runoelmat 1999-2010, 2010 – sisältää seuraavat yhdeksän kokoelmaa:

Tristia, 1999
A Human Been, 2001
Amnesia allegro, 2003
Ctrl Alt Del, 2004
Linnumpi nyt, 2005
Godbuy, 2007
Sesame mucho, 2008
Batyskafi Trieste eller de sista orden av ett ögonblick, 2009
ja Lehtien kirja, 2010

ISBN: 978-952-5739-03-9
Luokka: 82.2
Sidottu, 688 sivua
Hinta: 28 €
2010
Pulvis & Umbra

Kallista on ja halvalla menee, tarjous: hintaan 25 € (postimaksuineen… lähimpään postiin) täältä. – Tarjous voimassa jonkin aikaa… tarjous koskee tilauksia, joissa tilauslomakkeen feedbackiin on kirjoitettu ‘mitvit’…

ihan normaali kirjakauppatsydeemi: kirjavälityksen mukaan opus _PITÄÄ OLLA SAATAVISSA_ ainakin näissä kirjakaupoissa – jos ei ole, se on piilotettu paperikrääsään, alahyllylle tai takahuoneeseen… ja siitä täytyy reklamoida! – Helsingin Suomalaisessa kirjakaupassa Aleksilla se oli hyllyssä, keskustan Akateemisessa ei esillä (tilanne to 21.10), nettikauppaan se tuli reklamoinnin jälkeen… – Akateeminen on irtautunut Kirjavälityksen palveluista, ja heidän sisäänostajansa nimi on Anna-Liisa Naskali: “Voin tämän kirjan kohdalla hoitaa asian kuntoon ja tilata pari kappaletta keskustan Akateemiseen”… no sehän riittääkin sadaksi vuodeksi… viestin sävy oli juuri tuo pari kappaletta… täältä taivaista sinne paskaiselle kynnysmatolle… yhtä vitun nöyryytystä ja vittuilua eikä mitään palvelua…

se on sinfonia, jonka sisällä on sinfonia, sinfonietta, ja kaksi jousikvartettoa, joissa on… joista on säilynyt vain kaksi osaa – a human been ja amnesia allegro on ensimmäinen, ctrl alt del ja lehtien kirja toinen jousikvartetto – tristia on sinfonietta russia – linnumpi nyt, godbuy, sesame mucho ja batyskafi trieste sinfonia, neliosainen trilogia…

yksitoistavuotinen urakka, runoelma yhtenä keinona edetä pois vallitsevasta ‘syyntakeettomasta ja täyttä ymmärrystä vailla olevasta kauppaopiston naisten lyriikasta’ on nyt osaltani tutkittu… operaation piti päättyä ‘sesameen’, mutta se vaati väkisin jatkon… ja ‘batyskafiin’ ‘koottuja runoelmia’ ei olisi voinut lopettaa, siksi syntyi ‘lehtien kirja’… luonnollinen _jatko_ ‘lehtien kirjalle’ on ‘pomes penyho’, koska siinä siirrytään käyttämään kokonaan toista kieltä, ‘englantia’… ja jos aivan tarkkoja ollaan, ‘koottujen runoelmien’ ensimmäisen kirjan pitäisi olla ‘ruusun varjossa’ vuodelta 1984, niin minä sen ajattelen… mutta moinen paketti olisi sysännyt minut vielä syvempään konkurssiin…

se on sinfonia, koska se toimii niillä keinoilla ja elementeillä joilla sinfonia toimii. se ei ole language-runoutta, paitsi jos language-runoudella tarkoitetaan kaikkikielistä katujen, lentoasemien ja asemahallien runoutta. – se ei myöskään ole google-runoutta, koska sen tekemiseen ei ole käytetty muita hakukoneita kuin aivojeni dendriittejä ja synapseja… se ei ole ‘kokeellista’ runoutta, vaan runoutta…

ilmais- ja arvostelukappaleita ei ole, koska olen maksanut opuksesta tosi kovan hinnan… – kun 1993 aloin julkaista kirjojani pulvis & umbran kautta, tarkoitukseni oli osoittaa, että näinkin voi elää ja julkaista – kun jarkko laine oli vielä liiton johdossa se sujuikin, kari levolan aikana homma alkoi takkuilla – ja nyt tuula-liina variksen diktatuurissa ei näytä olevan muita sallittuja ja tuettuja keinoja kuin perinteiset kustantamot… varis on ängennyt itsensä päättämään kirjastokorvauksista ja liiton apurahoista, minulle se tiesi sitä, että minut poistettiin molemmilta listoilta… ja se taas tietää pulvis & umbran lopullista kuolemaa… jo siksikin tämä opus piti julkaista pulvis & umbran kautta… minun suutani ei tuki muut kuin kuolema tai minä…

jos voisin, kieltäisin tekemästä kirjasta arvosteluja – koska suomessa ei ole monta ihmistä, jolla olisi kykyä saatikka edellytyksiä sanoa opuksesta yhtään mitään perusteltua & järkevää… — (kulttuuri- ja päivälehtien kirjallisuuskritiikit voisi lopettaa, ja korvata ne hesarin tv-nytin kriitikon valinta (elokuvat) tyyppisellä 1-5 tähteä systeemillä… joku on tainnut tätä jo ehdottaakin… ai syykö: koska 99,9 % kirjallisuuskriitikoista on yhtä kirjoitus- kuin lukutaidottomiakin…)

ab onion aka kirkaskatseiset kaksipalliset kusettajat

Homoillassa krist. Päivi Räsänen neuvoi homoja: te saatte tuntea homoseksuaalisia tunteita, mutta teidän tulee pidättäytyä näiden tunteiden käytännön toteuttamisesta. Eräs käytäntö tästä käskystä on jo toteutunut politiikan ihmeellisessä maailmassa – mutatis mutandis: te saatte tuntea vihreitä arvoja, mutta teidän tulee pidättäytyä näiden arvojen käytännön toteuttamisesta.

watt ever

olen vähän enemmän lueskellut ja tutkinut taas, ja olen yhä vakuuttuneempi siitä, että suomalainen kirjallisuus on skeidaa… niinko suomalainen iskelmä… ‘koskaan et muuttua saa’…

“On aivan ihmisluonnon mukaista vaatia täydellistä varmuutta, mutta se on silti älyllinen pahe. Niin kauan kuin ihmiset eivät ole oppineet pidättymään johtopäätöksien teosta silloin kun todeisteita ei ole riittävästi, tulevat varmuutta uhkuvat profeetat johtamaan heidät harhaan ja on todennäköistä, että heidän johtajansa ovat joko tietämättömiä fanaatikkoja tai epärehellisiä teeskentelijöitä. Epävarmuuden kestäminen on vaikeaa, mutta vaikeita ovat kaikki muutkin hyveet.”
– Bertrand Russell teoksessa “Epäsuosittuja esseitä” (1950)

ylläolevan omistan esseisteille, jotka livistävät olevansa vihreitä tai jumalan lapsia…

en tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa: vuoden parhaan proosateoksen on kirjoittanut taas kerran Hannu Salama.

helsingin sanomien kulttuurin kriitikoitten joukkoon ja muistaakseni myös helsingin sanomien kirjallisuuspalkinnon valintaraatiin on ilmestynyt uusi kasvo: sanna kangasniemi joka rakastaa muoti-tosi-tv:tä, brittiepookkia ja 1980-luvun tamperelaiskomediaa. sillä lailla. niin se käy.

runoraati, runouden häpäisyohjelma näkyy jatkuvan. sitä voi katsoa vain muutaman minuutin alusta neljän promillen kännissä ja silti myötähäpeän hiki kastelee kainalot ja otsan hetkessä. esiintyjät jotka hoitavat häpäisyn, näyttävät typerryttävän tyytyväisiltä itseensä ja tuhotyöhönsä.

lippalakki- ja samettitakkimiehet ovat keksineet uudestaan esseen, ylevänä tarkoituksena pelastaa maailma, otaksun. mutta kun tradition tuntemus sekä tieto- ja referenssipohja puuttuvat, jälki on sen mukaista, hoh hoijaa ja rillumarei. – leif salmén teki saman jo aikoja sitten, sivistyneemmin ja paremmin. – kootut kolumnit, please, eikä esseet.

seuraavaksi lista niistä ihmisistä, jotka mielestäni osaavat kirjoittaa runoutta – kyse on elävistä, vielä kirjoittavista suomalaisista runoilijoista. niille joita tässä ei ole mainittu suosittelisin pikaista kirjoittamisen lopettamista – tai vaihtoehtoisesti: 1. lopettakaa se lavoilla, karkkipäiväklubeilla ja toistenne julkkareissa juokseminen ja opetelkaa sekin aika kirjoittamista, vähintään kuusi tuntia joka päivä, vuoden jokaisena päivänä; 2. lukekaa vähintään kolme kirjaa päivässä, mieluummin tieto- kuin kaunokirjallisuutta ja 3. ‘get a life’: istukaa kaupungin surkeimmassa räkälässä ja kuunnelkaa… – D.S. kolme neljä kertaa viikossa à kaksi promillea. viidessä tai kymmenessä vuodessa ja hyvässä lykyssä _saatatte_ osata kirjoittaa muutaman kelvollisen, levottoman lauseen.

SAVUKEIDAS: ei ketään (v-j sutinen siellä oli, mutta ei kirjoita runoutta ainakaan toistaiseksi)

OTAVA: Harry Salmenniemi ja Vesa Haapala.

WSOY: ei ketään

TAMMI: ei ketään

TEOS: Juhana Vähänen.

SanaSato: Anni Sumari

ntamo: Kari Aronpuro, Lassi Hyvärinen, Miikka Mutanen, Teemu Manninen, Jusu Annala, Janne Nummela ja Kaarina Valoaalto.

jyväskylässä on pari tyyppiä, joihin en ole vielä kunnolla perehtynyt.