Monthly Archives: January 2011

juupajuu

heh heh, “Avoimen datan liike on läheistä sukua avoimen lähdekoodin ja avoimen tieteellisen julkaisemisen ideoille.” – laatuvertailu, niin rupes olemaan, fuck you hesarin kulttuuri!

Advertisements

es CliffsNot es à la jb

mitä sanoisin elämästä nyt. – minulla ei ole illuusioita eikä utopioita, en toivo enkä pelkää enää mitään, aikaa ei ole paljon. maailma on jo tuhottu, mutta sen helvetin joutuvat kokemaan vasta lapseni tai lastenlapseni. pohjois-suomi ja jäämeren rannat ovat todella suosittuja asuinpaikkoja. – ikävuodet 17-34 menivät siihen, että opiskelin suht laajan kulttuurisen jalustan ja perussivistyksen (luin vähintään 2-3 kirjaa joka päivä, kävin elokuvissa, kaksi leffaa illassa plus elokuvakerhot siihen päälle). ensimmäisen kirjan jälkeen elämä on ollut yhtä ja samaa, pelkkää kirjoittamista ja lukemista, ei mitään inspiraation odottelua, vaan työtä, työtä ja taas työtä. – yhtä säälittävää ja naiivia kuin pateettistakin on sanoa, että runous on ollut minulle kaikki, leipä ja viini, ainoa mielekäs elämisen tapa tässä muutoin niin pähkähullussa muka jatkuvaan kasvuun perustuvassa maailmassa – se on ainoa asia johon olen suhtautunut ‘vakavasti’ ja jota olen tehnyt ‘tosissani’ (leikkiä unohtamatta), olen uhrannut sen vuoksi käsittämättömän paljon, en vähempää kuin elämän ja haimani. – mutta jottei realiteetti- ja suhteellisuudentaju hämärtyisi täytyy sanoa, ettei runoudella, kirjallisuudella, eikä millään muullakaan taiteella ole loppujen lopuksi hevonvitun merkitystä. ne ovat vain kaunista turhuutta, marginaalin marginaalin eli helvetin hyvin voivien yhteiskuntien ihmisten ylellisyyttä, ja se ‘hyvinvointi’ on saavutettu toisten muka alempiarvoisten ihmisten riistolla, tapattamisella nälkään ja tauteihin. – kuuromykässä kaikkeudessa runous ei merkitse yhtään mitään, oikeasti. – petterin ‘elämää suuremmat elokuvat’ tai jokin ‘elämää suurempi runous’, fucking stupid bullshit, mitään elämää suurempaa ei ole. – it’s been a rough more than 35 years here, mainly cuz of the jackasses who think they own us and ergo the pottery, to them i say, with as much gusto as I can muster hear, fuck you!!.

ja mitä sitten? – yli kahdenkymmenen kirjan varmuudella voin sanoa, että olen epäonnistunut ‘elämäntyössäni’. – kaikki jää aina kesken ja puolitiehen, likiarvoksi, jok’ikiseltä. – niin kuin brodsky sen sanoi: ‘elämä on tappio’ ja ‘ my poems are a by-product, although it’s always viewed the other way around’. – and that’s not bile and bitterness, it’s sobriety. – kun nyt 35 vuoden kokemuksella katson näitä tuhannen sanan sanavarastolla romaanin, runokirjan, tai kaksi julkaisseita, jotka riekkuvat karkkiklubeilla, spamjam- lavoilla ja muilla areenoilla, ja kuvittelevat olevansa jotakin, ja muuttavansa kaiken – eh, kids, it just ain’t hat at all… i wish them best wishes & dirty dishes and a fucking lot of basic brodsky: “oh, well, for a poet, disappointment is a pretty valuable thing. if disappointment doesn’t kill him, it makes him (may make him/her: my addition to this) a truly outstanding poet. in fact, the fewer illusions you have, the more seriously you treat words.”

jk. runon etymologia on salaisuus, se on: runon kirjoittajan ja lukijan sub rosa, kahden kesken ja kaikessa hiljaisuudessa solmittu salaliitto. – en muista mistä ja koska tämä alkoi: se että kirjoittajan henkilö, hänen vaatekaappinsa ja hillumisensa julkisuudessa on tekstejä tärkeämpää, latvasta ja perse edellä puuhun nouseminen… harri nordellin valitut runot ilmestyvät joskus keväällä, viime syksynä hän kertoi fb-statuksessaan, että edessä on hänen viimeinen julkinen esiintymisensä (en muista koska se silloin oli, ja missä). – nostan hattua, liityn seuraan ja lainaan jo kerran lainaamaani Nordellin fb-statusta: “Muistaako joku vielä Leif Färdingin? – Tuli mieleeni ajatellessani näitä itseänsä täynnä olevia lavapaskoja, joiden hoitamaton narsistinen persoonallisuushäiriö on johtanut kuvitelmaan, että heillä on jotakin tekemistä runouden kanssa.”

shitchat

viisi solmua tuulta, spasibo i tack! – muinoin me myimme tuulta, se oli innovatiivista aikaa, brändi oli hyvä, myytävää riitti ja ostajia, vähän kuin kapakanpito tai hautaustoimi. unohdetaan metsät ja puu ja se ettei metsä toimi kuin pelto. se toive, että kaikki suomen järvet muuttuisivat viinaksi on hiukka huikka hölmö, vetenä niistä saa kovemman hinnan. pahoin pelkään että se hinta on hirvittävä.

infotainment those spammers

signed & joined & installed project honey pot… “Switch to our mobile site”- link is downest on the page… updated WordPress to v.3.1-RC3-17330… installed all so http:BL WordPress Plugin

kritiikistä

[critic, 1580s, “one who passes judgment,” from M.Fr. critique (14c.), from L. criticus “a judge, literary critic,” from Gk. kritikos “able to make judgments,” from krinein “to separate, decide” (see crisis). Meaning “one who judges merits of books, plays, etc.” is from c.1600. The English word always had overtones of “censurer, faultfinder.”] Määritelmä on täältä.

Maaria Pääjärvi lähestyi minua ystävällisesti sähköpostitse: “olen tekemässä Parnassoon arvostelua Maailman sivu -kirjasta, ja tarvitsisin arvostelukappaleen.”

Olen kirjoittanut aiemmin aiheesta täällä ja täällä, enkä ole muuttanut mielipiteitäni. – Toistan: jos voisin, kieltäisin tekemästä kirjastani arvosteluja – ja: ilmais- ja arvostelukappaleita ei ole. – Sille että Otavamedia tai jokin muu meedio kävelee kirjakauppaan, ostaa kirjan ja tekee siitä arvostelun, en tietenkään voi mitään.

Mielipiteeni Hesarin Kulttuurista tietävät ainakin ne, jotka ovat pitempään selanneet blogikirjoitteluani: yhtä traaginen kuin huvittavakin fiasko ja vitsi. – Tein mielestäni Majanderille selväksi, etten enää koskaan lähetä päästöjäni ‘arvosteltaviksi’. – “… tiedän hyvin, että teillä on siellä tällaisia jukkakoskelaisia, jotka suostuvat ymmärtämään ja arvostelemaan vain tietynlaista runoutta. ja kun listaa katselee, niin ‘vakituisissa’ ei ole ketään, joka mielestäni olisi pätevä sanomaan mitään perusteltua & järkevää ns. ‘kokeellisesta runoudesta’ vaikka en minä edes kirjoita ‘kokeellista runoutta’ vaan tutkivaa. … siksi minä en ole edes aikonut lähettää ‘päätyötäni’ arvosteltavaksi…”

En ole lähettänyt enkä lähetä arvostelukappaleita myöskään muille päivä- tai kirjallisuuslehdille.

Parnasson arvostelusta – luulen että siellä tehtäisiin silppusäkin pohjalle jokin korkeintaan sivun mittainen silppu, eikä sellaisessa ole mitään järkeä. – Ei kukaan tässä maailmassa pysty parissa viikossa perehtymään yhdentoista vuoden työhön, eikä sanomaan siitä mitään järkevää ja perusteltua päivälehden parin palstan tai kirjallisuuslehden sivun mittaisessa arvostelussa. Sellaisen uskottelukin on minusta suhteellisuudentajun puutetta. Ja siksi sellaista arvostelua ei pidä tehdä eikä edes suunnitella. – Siis, kiitos tarjouksesta ja kunniasta, mutta luulen tietäväni mitä olen kirjoittanut, ja se riittää minulle. – Minusta ei ole myöskään kovin ryhdikästä haukkua (esim. Hesarin) kritiikkejä, ja samaan aikaan valittaa, että miksi tätä ja tätä kirjaa ei ole arvosteltu, tai miksi se on arvosteltu “väärin” – ja vaatia uutta arvostelua.

Kulttuuri- ja päivälehtien kirjallisuuskritiikit (ainakin Hesarin) voisi mielestäni lopettaa, ja korvata ne Hesarin tv-nytin kriitikon valinta (elokuvat) tyyppisellä 1-5 tähteä systeemillä. Kriitikoille jäisi enemmän aikaa keskustella kunkin hetkisen proosan ja runouden tilasta niitten kirjailijoitten kanssa, joilla on siihen aikaa ja halua – kirjan kirjoittaminenhan ei ole keskustelua… eihän.

Vielä tulee mieleen taannoinen Jukka Petäjän nippukritiikki Hesarissa (mm. Timo Harjun kokoelmasta), Jukka Petäjää vastaan kyhätty “kansanliike” ja myöhemmin Harjun kokoelmalle masinoitu Kritiikin kannukset. – Ala-arvoista touhua, molemmin puolin.

jk. Maaria Pääjärven arvostelukappalepyyntö sysäsi minut kirjoittamaan tämän surkean kyhäelmän, mutta kirjoitus ei kohdistu millään tavalla hänen työhönsä, arvosteluihinsa tai henkilöönsä!

ntamosta ja kirjantamosta ii

maan nielemä huopatossutehdas, kaikkien joukkojen osajoukko: kolmiyhteinen lauma pelkureita, lampaita ja perseennuolijoita… saatan olla pikkasen katkera, mutta hei… puolen vuoden käsittämätön vedätys, se rassasi, vei työtehon, masensi… kaikki se turha työ, neljän kirjan taittaminen toiseen muotoon ja kaikki tyrhään niin tyrhään… – jyskyn sanoin: “mykät vaikenee”…

ntamosta ja kirjantamosta

noin tasan vuosi sitten tein sopparit neljästä kirjasta leevi lehdon ntamon kanssa:

1. Maailman sivu Kootut runoelmat 1999-2009
2. Sesamo mucho
3. Batyskafi Trieste eller de sista orden av ett ögonblick
4. Pomes penyho (pottery in ingles)

Pulviksen nimissä lulussa julkaistut kokoelmat 2., 3. ja 4. lupasin poistaa nettijakelusta ja poistin, sovittiin että kun julkaisemaan ruvetaan, julkaistaan sitten kunnolla ja otetaan noista kolmesta opuksesta toiset painokset ja julkaistaan ne ntamon kautta. – Käytännössä se tarkoitti sitä, että kirjoihin olisi tarvinnut tehdä vain kannet. Kaikki opukset oli taitettu valmiiksi, lopulliseen muotoon, kokoon 9×6 tuumaa. Leevi oli innostunut ja kiitti kunniasta saada julkaista kirjat ntamon kautta. 21. tammikuuta 2010 hän viestitti: “hei, tackar – hyvältä näyttää. Katsotaan jospa voitaisiin repäistä kaikki neljä ulos ensi viikolla tai viimeistään sen jälkeisellä (mulla on esiintyminen Ruotsin ja Suomen James Joyce-seuran vuosikokouksessa torstaina johon valmistautuminen voi viedä vähän tota aikaa…) Sopparit tulivat ja ovat myös ok. Liitteenä ntamon päivitetty kevään lista, joka lähti juuri (pyynnöstä) Turun Sanomiin ja jonka laitan laajempaan jakoon tässä ihan kohta.”

Kirjoja “ei repäisty ulos ensi eikä sitä seuraavalla viikolla”, olin kevään mittaan muutamaan kertaan yhteydessä leeviin, mutta mitään selvää julkaisemisen ajankohdasta en saanut. Muita kirjoja kyllä tuli julki mutta minä jäin taas johonkin marginaaliin. Huhtikuussa tiesin, että kirjani jäisivät vähintäänkin syksylle, koska lähestyttiin Kari Aronpuron 70-syntymäpäivää, ja Retro piti saada siihen mennessä valmiiksi.

Sanoin Maailman sivu Kootut runoelmat-kirjan sopparin irti 22. huhtikuuta: “Peruste (jonka voisit tietysti muuttaa sopparissa) on sopimuksen tämä kohta: “Tekijä on toimittanut julkaisijalle teoksen julkaisuvalmiin käsikirjoituksen. Julkaisija pyrkii saattamaan teoksen myyntiin ilman aiheetonta viivytystä, kuitenkin viimeistään kuukauden kuluessa tämän sopimuksen allekirjoittamisesta.””

Taustoitin hieman sopparin irtisanomista. – “Opus hukkuisi tällä “aikataululla” kevätvirsiin ja kesäsateisiin, ja kun minulla on jo valmiina siihen uusi lisäpalikkakin, eli uusi kokoelma, kirja ei olisi edes ajantasainen enää. – Muiden kolmen kirjan kohtalon jätän sinun käsiisi.”

(Batyskafi Trieste olisi ollut ‘väärä’ loppu, Maailman sivun täytyy loppua Lehtien kirjaan, olen kirjoittanut siitä tarkemmin täällä.)

Heinäkuussa 2010 olin viimeksi yhteydessä leeviin, kyselin noista kolmesta kirjasta ja hän lupasi julkaista ne elokuussa (siis 2010).

Ehkä tämä tausta selittää myös sen miksi en koskaan saanut mitään vastausta kirjantamosta tai kommentia Work in Progressin postaukseeni: last will i am & test a ment (ii), Monday, December 27, 2010 – liitän sen tähän uudestaan sellaisenaan:

———————–
tarjous jota ei käytännössä ole (eikä tiedusteluihin vastata):

“Verkkokaupan perustaminen jatkaa luontevasti ntamon äskettäin toteuttamaa uudistusta, jossa kirjojemme hintoja oleellisesti laskettiin. Nyt uudet hinnat ovat Lasipalatsin Kirjakauppa Kirjan ohella tarjolla kautta maan. Pyrkimyksenämme on edelleen kehittää kumppanijärjestelmää, jonka puitteissa edulliset hinnat tulisivat mahdolliseksi myös vaihtoehtokirjakaupoissa kautta maan. Samaan aikaan toivotamme muut pien- ja vaihtoehtokustantamot tervetulleiksi mukaan verkkokirjakauppaan“, ntamon perustaja Leevi Lehto sanoo.

Ensimmäisen kerran lähetin 10. marraskuuta Aini Tolosen Lasipalatsi-sähköpostiosoitteeseen kysymyksen ottaako Kirjantamo esim. Kootut runoelmani nettikaupan sivuille ja millä ehdoilla… Seuraava yhteydenottoni oli 26. marraskuuta Kirjantamon sähköpostiosoitteeseen kirjantamo@lasipalatsi.fi… kolmas yhteydenotto oli 29. marraskuuta ja neljäs 2. joulukuuta, molemmat Kirjantamon-emailiin… Olen tarjonnut koko Pulvis & Umbran julkaistujen kirjojen listaa, mutta yhteenkään viestiini ei ole vaivauduttu vastaamaan juuta eli eitä. – Kirjantamossa näkyy kyllä olevan Savukeitaan kirjoja, ehkä on sitten niin, ettei Pulvis & Umbra ole mikään pien- tai vaihtoehtokustantamo, vaikka olen tuon rekisteröimättömän toiminimen alla julkaissut kirjoja vuodesta 1993… Siihen aikaan kun aloitin muita itse omia kirjojaan kustantavia ei ollut kuin Paavo Haavikon ArtHouse, Kytöhongan tapettua itsensä Äitini taloa ei enää ollut… J.K. Ihalainen taisi julkaista itse, Nihil Interit perustettiin 1993, mutta heidän ensimmäinen kirjansa: Tommi Parkon ja Markus Jääskeläisen yhteinen kokoelma ilmestyi vasta vuoden 1994 puolella…

Ensimmäisestä kontaktiyrityksestä Kirjantamoon on nyt karanteeni ja ylikin, enää en yritä… tämä oli vain ilmoitusasia, niillä mennään mitä on…
——————————–

Tämän postauksen tarkoituksena ei ole vähätellä ntamon työtä (esim. “Retro” on kulttuuriteko), vaan kertoa eräs ei-niin-kovin-mairitteleva “epäonnistumistarina”…

——–

And Now for Something Completely Different: joku muukin pikkasen enämpi tietsikoista tietävä lukee privaatteja postauksiani tästä IP:stä: Elisa Oyj (91.156.177.244) [Label IP Address] – minulla on tallessa vierailuajat 30. joulukuuta 2010 -> 11. tammikuuta 2011 (klo 00:02:03) väliseltä ajalta. En pidä siitä että joku vittupää lukee privaatteja postauksiani (olen viikon verran vapaa-ajallani rempannut pöytäkonettani, joten minulla ei ole tällä hetkellä mahdollisuuksia selvittää kuka tämän takana on – aavistus tekijästä minulla kyllä on). – Vakavasti kehotan lopettamaan ja heti, peittämään edes jälkesi jos osaat, tai vaihtamaan IP:tä – aion joka tapauksessa jäljittää sinut konsa saan remppani kuntoon. – Kaiken huippu on se, että olet yrittänyt sisään OpenID-tililleni. – ShieldsUp! tavataan toisissa merkeissä.

i, an opportunist & pedigree lit debaters in potemkins

… jee, veux pas discuter, j’veux être un agita- et provocateur, c’est tout 😉 😉

… said Aleksis Salusjärvi

“mua oksettaa tää muka-yhteinen-vene, ns. ‘kokeellisen runoudenkin’ kentälle pesiytynyt keskinäisen kehumisen kerho: nuole sä mun persettä niin mä nuolen sun… niin se käy… ”

Tää on mielipide, jota on periaatteessa helppo kompata, mutta harmi vaan yleistämällä yleistämistä ei päästäkään yleisimpään totuuteen, vaan lapsi menee pesuveden mukana. Keskinäisen kehumisen sijaan mä olen huomannut laajaa moniäänisyyttä ja epäkeskoisuutta. Tämä ilmenee paitsi “kokeellisen” (mitä sillä tarkoitatkaan) runouden saamassa kritiikissä myös siitä käytävässä keskustelussa. “yhteinen vene” taas on tilanne, johon kirjallisuuden rakenteet ovat runouden ajaneet. Cosa nostraa löytyy lähinnä siitä, että sinunkin kritisoimat rakenteet eivät sisällytä runoutta kirjallisuuteen. Keskusjohtoisen sissiliikkeen sijaan “kokeellinen” runous on kuitenkin hyvinkin pitkälti omalakista ja tapauskohtaista. Se, että missä tahansa ihmisistä koostuvassa löyhässäkin porukassa on opportunisteja ei vielä ole merkki koko touhun korruptoituneisuudesta, vaan siitä että se koostuu ihmisistä.

[Aleksis Salusjärvi (s. 1980) on Kritiikin Uutisten päätoimittaja, kirjoittamisen maisteri, joka on aloittamassa jatko-opintoja Jyväskylän yliopistossa tutkimuskohteenaan taidekritiikki. Salusjärvi toimii kuvataidekriitikkona Keskisuomalaisessa sekä kirjallisuuskriitikkona ja avustajana useissa muissa lehdissä.]

dermokratia (päivitetty)

lista (osa siitä) taiteellisesti merkittävimmistä suomalaisista nykykirjailijoista on nyt julkaistu: Jari Tervo, Mauri Kunnas, Kalevi Kalemaa, Jorma Kairimo, Pirjo Hassinen, Tuula Kallioniemi, Riina Katajavuori, Jyrki Kiiskinen, Kari Levola, Rosa Liksom, Joni Skiftesvik… – sinänsä tässä ei ole mitään uutta: apurahojen saamisen edellytys on aina ollut joko a) oikeitten perseitten nuoleminen, b) oikeitten liittojen liepeillä tai päättävissä elimissä istuminen – tai sekä a että b… pahin dermokratian mätäpesäke on tietysti Suomen Kirjailijaliitto… olen sen aikasemminkin kirjoittanut, mutta toistettakoon: liiton puheenjohtaja Tuula-Liina Varis on ilmaissut tahtonsa olla aktiivisesti päättämässä myönnettävistä kirjastokorvauksista… ja laitetaan nyt ylös toinenkin nimi: liiton syyskokouksessa 2010 turkulainen Harri Raitis valittiin suurella äänten enemmistöllä liiton Kirjalliseen lautakuntaan jakamaan apurahoja seuraavaksi kaudeksi… Kirjallisella lautakunnalla on toinenkin valta: se antaa ‘lausuntoja”… voisi tietysti lukaista muittenkin kirjallisuuden parissa häärivien liittojen hallituksien jäsenlistat jne. – eivät nekään liitot mitään korruptiosta vapaita pulmusia ole…

ceterum censeo: mua oksettaa tää muka-yhteinen-vene, ns. ‘kokeellisen runoudenkin’ kentälle pesiytynyt keskinäisen kehumisen kerho: nuole sä mun persettä niin mä nuolen sun… niin se käy…

btw, jonkun tietävän pitäisi päivittää antti tuurin aikanaan tekemä laskelma, jonka mukaan kirjailijat kirjoillaan elättävät itsensä, ja rahaa jää ylikin… siis mikä on kirjojen alvin vuosituotto valtiolle, ja kuinka paljon se summa mikä kirjastokorvauksina ‘palautuu’ kirjailijoille… mikään muu kuin tarkka laskelma ei tuki niitten suuta, jotka väittävät kirjailijoitten olevan ‘yhteiskunnan elättejä’….