… said mt (commented)

PÖYTÄ

1

Kirjoituspöytäni uskollinen!
Kiitos siitä, että kuljit
kaikki tiet kanssani.
Minua suojasit kuin arpi.

Kirjoitus- ja kuormamuulini!
Kiitos siitä, että kestivät jalkasi
taakan alla, unelmieni kuorman,
kiitos siitä, että kannoit kantamalla.

Peileistä kaikkein ankarin!
Kiitos siitä, että olit
(maallisten viettelysten kynnys)
kaikkien ilojen este, ja kaikkia

alhaisuuksia vastaan, jyrkästi!
vastapaino tamminen
otsalle vihaiselle, loukkausten
syljelle, ja aivan kaikelle.

Minun elävältä kuolleet lautani!
Kiitos, että kasvamistanne kanssani
kasvoitte, että aina asioitten myötä
pöytänä suurenit, ja levenit

levenemistäsi, leveyteen sellaiseen,
että se, aukaistuaan suun,
tarttuen pöydän reunaan…
minut hukutti, kuin tyrsky!

Naulattuasi minut itseesi heti aamusta
kiitos siitä, että perääni
ryntäsit! Kaikilla teillä
minua seurasit, kuin shaahi

karkulaista.
Takaisin, tuoliisi!
Kiitos siitä, että minua vartioit,
ja että pidit pääsi. Että hyveiltä
kestämättömiltä minut ryöstit, kuin maagi,

somnanbuulin.
Ja siitä että haavat lyötyäsi
järjestit ne palstoiksi
hehkuviksi: eli purppurainen
tekojeni monumentti!

Suiden lukko, ja pyhimysten pylväs,
sinä olit minulle valtaistuin, ja vapaus
sinä olit minulle kuin Heprean
kansan merelle tulipylväs!

Siis sinut siunaan, otsin
kyynärpäin ja polvin koeteltu
pöydänreuna, rintaan
uppoava sahanterä.

2

On liittomme, rakkautta
uskollisemman, kolmikymmenvuotispäivä.
Minä tiedän jokaisen ryppysi,
niin kuin sinä minun,

joitten kirjailija olet, eikö niin?
Olethan syönyt kirjan kirjan perään paperia,
opettanut, ettei huomista ole,
että tämä päivä on kaikki.

Ja postin kantamat rahat, ja kirjeet
sinä, pöytä, olet pistänyt menemään!
Olet väittänyt, että jokaisen rivin
deadline on tänään.

Olet uhannut, että luvulla lusikoiden
ei Luojalle makseta,
että huomenna minä, vähämielinen
naisparka, makaan sinun päälläsi!

3

Liittomme kolmaskymmenes vuosipäivä
pidä pintasi pöytä!
Sinun jokaisen ryppysi tiedän,
vikasi, viiltosi ja kolosi,

lovista vähäisimmänkin!
(Hampain tehdyn, ei rimmannut riimi!).
Niin kanssaihmistä rakastettiin!
ja tuo ihminen oli männystä

tehty pöytä. Ei minulle koivua Karjalan
säästynyt kummulta yhdeltäkään!
Joskus vielä itkit pihkakyyneliä,
mutta yht’äkkiä, yön nukuttuasi, vanhenit,

ja viisastuit, niin kuin koulupojan röyhkeys
väistyy miehekkyyden tieltä.
Istun alas hetkiseksi, tuskin kestävät
lautasi, vuosisadan olet ystäväni!

Sinä suorana seisot, sinnikkäästi, minä selkäni
köyristäen, kirjoitan ja kirjoitan!
miten monta desjatiinaa me kynnettiin,
miten monta virstaa kuljettiin,

peitettiin kirjoituksella kauniimmalla
kuin löydät valtakunnasta tästä!
Ei vähempää, kuin puoli Venäjää
on tämä käsi peittänyt!

Mäntypöytä, tammipöytä, halvalla
lakalla lakattu, ja rengas nenässään,
puutarha-, tai päivällispöytä, mikä tahansa,
kunhan vain ei yksi noista, kolmikoipisista!

jollaisen edessä kaimani
Vale-Dimitrejä, kolmin nai!
biljardi-, toripöytä, mikä tahansa
kunhan se vain ei nouse

taivaisiin. Saas nähdä, koska alle
tarmokkaitten kyynärpäitten, ilmaantuu pöytä
rautainen, pöytien tosi runsaudensarvi!
Tai kanto, jota halata ei yletä kaksi!

Entä eteinen kirkon? Rengas kaivon?
Tai ketto vanhan haudan?
Sama se, kunhan vain kyynärpääni
vannoisivat iäti: Jumala antaa,

siis Jumala on! Runoilijalle, maailman
sovittajalle, on maailma pöytä, ja valtaistuin!
Mutta paras kaikista, kaikkein kestävin
olet sinä, karaistunut pöytäni!

noin 15. heinäkuuta 1933 – 29-30. lokakuuta 1935

Advertisements

3 Comments

  1. Posted 17/02/2011 at 06:39 | Permalink | Reply

    Juha Virkkunen-vainaa kerto että hän luki tätä aina kirjailijoitten hautajaisissa ja et ihmiset tuli aina kyseleen: hieno runo mut kenen se on kuka sen on kirjottanu.

  2. Posted 17/02/2011 at 22:44 | Permalink | Reply

    Otin kukka -ja kirjainmuoteilla toffeista kuvioita ja asettelin ne kakun paalle.Hedelmatoffeekoristeet olivat erityisesti lasten mieleen silla maku on huomattavasti parempi kuin marsipaanilla tai sokerimassalla kuten arvata saattaakin. Ihan mielettoman kaunis kakku tamakin niinkuin kaikki sinun sivuillasi.

  3. Posted 18/02/2011 at 09:58 | Permalink | Reply

    Heh heh, just Amalia. Mullehan just nää sokeri-, marsipaani- ja nonparellijutut on niinku tosi niinku tärkeitä – ja jälkiruokakokkaus (desert) yli niinku päätään sanosinko hot.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s

%d bloggers like this: