vastakaanon jne.

kirjoitin joskus listan ‘runollisista mieltymyksistäni’… nyt olen plarannut syyskuun lopulla poesian kautta ilmestyvää Vastakaanon-opuksen taittovedosta… lyhyesti: tekijätiedot-lista on minusta lista niistä runoilijoista… ääh… se on parempi lista kuin oma listani *… Vastakaanonin runoilijat ovat ikään kuin samizdat vastaan brezhneviläisyys, brezhneviläisyyden tukipilareita ovat nämä valtion kirjallisuustoimikunnan ja kirjastoapurahalautakunnan (käytännössä Mervi Kantokorven ja Tuula-Liina Variksen) rahoittama mössörunous ja -proosa à la Kurtto, Susiluoto, Vuola, Haasjoki, Tontti, Riikka Pulkkinen jne. jne. joitten arvostelut Husarissa ovat ylistäviä, ja jotka ovat pettyneet siihen että muissa arvosteluissa kaikki ei menekään samaan putkeen. (Yhteydet Kirjailijaliiton hallitukseen) – Brezhneviläisen sosialistisen modernismin äänenkannattajia ovat Husari, Kirjailijaliitto ja NVL.. jako on selvä ja se pitäisi tunnustaa, esim. Husarin “Koskenniemi” Jukka Koskelainen ei edes suostu arvioimaan kuin ‘kokonaista kompaktia runoutta’ ja ja suurin piirtein sama on tilanne Mervi Kantokorven kanssa. – Jään odottamaan suurella mielenkiinnolla arvostellaanko Vastakaanon Hesarissa ja kuka sen tekee, nykyisellä kriitikkokaartilla kukaan ei pysty sanomaan kirjasta mitään järkevää. On aika karmeaa runouden kannalta, että rahat ja arvostus menevät tekijöille kirjoista, jotka Haavikko kirjoitti jo aikoja sitten paremmin. – En ole itse viaton, sorruin siihen samaan kustantajien lukijoiden mielistelyyn aina vuoteen 1999 saakka, mutta sitä suuremmalla kokemuksen ‘rintaäänellä’ peräisin, että se surkea plagiointi jo unohdettaisiin ja yritettäisiin löytää oma ääni – Haluan nostaa Vastakaanonista muutaman runoilijan, joilla on selkeästi oma ääni, Lassi Hyvärinen, Janne Kortteinen, Juhana Vähänen ja Raisa Marjamäki – he ovat se oikea tulevaisuus… eivät Vuola Kurtto Pulkkinen jne. jne. he eivät ole ainoat… mut ääh… jos joku jolla on päätantävaltaa kehottaisin todella vakavasti satsaamaan rahoja noihin runoilijoihin…

Jokaisella tietysti on oikeus kirjoittaa sellaista runoutta kuin haluaa, sellaista mihin resurssit riittävät, mikä minä olen mitään sanomaan (paitsi siitä kokemuksesta, että kustantajien lukijoiden mieltymyksiin ei pitäisi liikaa tuijottaa – ei myöskään myyntiin tai muihin typeriin asioihin), ilmeisesti haluan vain sanoa, ettei suurimmalla osalla siitä arvostetusta, kehutusta ja apurahoitetusta runoudesta ole mitään merkitystä, se on pelkkää ‘plagoitua’ bulkkia jonka väsääminen pitäisi lopettaa heti ja keskittyä oikeasti jonkin niin sanotun oman äänen löytämiseen… ergo, siinä vaiheessa kun runoilija alkaa ajatella lukijaa, hän on jo kuollut…

*
(joitakin nimiä ottaisin pois, myös omani… jos on valittava, olen mieluummin tutkiva kuin kokeileva, jo ihan etymologoitten vuoksi… kokeileva journalismi / tutkiva journalismi… kokeilu on pyydysten heittämistä veteen, ongen, katiskan jne. ja odottamista, tutkiminen taas tökkimistä (tikulla), mikä tämä on, mitä se sisältää, mikä on sen funktio, ja miten se toimii)

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s

%d bloggers like this: