Category Archives: ctrl alt del

kirjan kommentit

luin ctrl alt delliä huvikseni

sattuneesta syystä (uh, vaikka vanhojen lukeminen onkin aina hirveetä). Se on yks mun parhaista kirjoista, tiukkaa ja soivaa tekstiä, ei yhtään nöyryyttä mihinkään suuntaan. – Sääli etten mä voinu jatkaa suoraan siitä, mut mä tajusin etten mä voi, rahantulo olis loppunu nopeesti. Pity… – ‘Ruusun varjossa’ oli vastaava tapaus, liian pitkä loikka yhtäkkiä – mä halusin sen nimeks ‘Sub rosa’, mutta tietenkin nimi piti suomentaa niin et sekin menetti merkityksensä…

munatonta kuin pissisten vittu (5 seconds for jk)

Vähän vaikeata, pudotin pimeässä pihalla silmälasini, astuin niitten päälle, ja nyt en näe oikeastaan mitään. Juuri kun pääsin kirjoittamasta Ctrl Alt Delistä ja että teen siitä Selitykset ja huomautukset (taitaa jäädä tekemättä) joku Johannes Knektman lähettää minulle sähköpostia ja linkin. Lisään perään Alli Kantolan kritiikin linkin Kiiltomadosta ja Pertti Lassilan Hesarista. – Mitä tästä sanoisi, runoilija isolla ärrällä en ole koskaan edes halunnut olla, ja mitään uuttahan tässä ei minulle ole. Jo ensimmäisestä kirjastani joku kirjoitti kritiikin Nokian sanomiin ja totesi loppukaneettina että “tuskin Helin itsekään ymmärtää mitä hän kirjoittaa”. – Niin se käy. Olen nyt tehnyt tätä duunia yli kolmekymmentä vuotta, ja tottunut melkein mihin vaan, mutta silti joka helvetin kerta se sattuu. Ja hallelujaa – vaikka tuskin se edes oli kirjoittajan tarkoitus – olisi tyhmää olla myöntämättä sitä.
Edited: 12:50
[Hra Nöttkött sai suhteessa kirjoituksensa tasoon ihan liikaa huomiota, vähensin sen viiteen sekuntiin. Yritin lukea postauksen uudestaan mutta hohhoijaa, alkoi väsyttää. Toivottavasti hra Nötkött on tyytyväinen statistiikkansa lukuihin, sehän oli kai kirjoituksen olennaisin ‘sanoma’]

oh god i didn´t mean this

StoneAge Records focus on releasing psytrance who’s not following the present selling formula of today – and wants to release quality instead of quantity. OK, mutta ei mun ‘ctrl alt del’ ollut tämä CTRL-ALT-DELETE.

seli seli

Aivan älytöntä. Osaan suurinpiirtein kirjan ulkoa, olen pidellyt kannen vedosta kädessäni, eihän siinä kirjassa mitään uutta mulle ole. Silti joka kerta tämä sama paska, ihan dille touhu, delaako yhtäkkiä vai ehtiikö pitää sitä kirjaa ihan kädessä. Ja mitä ne tuppaa kisojakin, kai niitäkin pitää joskus vilkuilla. Lähiluku seisoo, seli seli, aika masentavaa katsoa, että olen siitä rökeltänyt noinkin pitkät pätkät ja olen menossa vasta ekalla sivulla. – Kyllä mä sen teen, kun olen luvannu, olen vaan patalaiska ja tää kauhee kammo palata johkin vanhaan. Sorry! Just wait, plz. – Danielewskin ‘House of Leaves’ vaikuttaa selaillessa just niin pipolta kuin toivoinkin ja ‘Like A Fiery Elephant’ on… hyvä; B. S. Johnson pisti talteen kaikki mahdottomatkin laput, lisäksi se piti graafia kirjoittamisestaan, millimetripaprulla oli päivittäiset tilastot, montako sanaa ja montako tuntia ja minuuttia…kontrollifriikki.

big in japan

Jostakin kunnian- tai ei-niin-kunnianarvoisesta jyväskyläläisestä lakisafkasta "Dittmar & Indrenius" (kuulostaa laatusuklaalta) on eilen klo 16:37:08 jostain syystä käyty pistäytymässä blogissani. Kiitos käynnistä! Tervetuloa uudestaankin! Keitän kahvit jos satun olemaan paikalla! Jos olisin paranoidi, ajattelisin että astialla on jotain tekemistä sen maun ja Gummerus -polkkani kanssa. Eh eh, en ole – evvk, ja perään kansainvälinen keskisormi.

Kaksi päivää ja yötä Ctrl Alt Delin ‘lähiluku’ tai jokin muu on yrittänyt halkaista päätäni kirveellä ja muilla terävillä & tylpillä esineillä – siksi suma seisoo, on pitänyt pysytellä pimeässä, pitkällään Burana -laattojen seassa jne. jne. Eikä nää niskat tästä enää ikinä muulla parane ku hirttosolmulla.

evvk

Mutta kun olen luvannut. Kammottava homma repelöidä vanhoja tekemisiään, edes lukea niitä. Yritän kaarrella jossakin, kohdata itseni sattumalta ja taivutella tekemään taas ‘lähilukua’ Ctrl Alt Del´istä. Ehkä konekin saa siitä kierroksia lisää, vaikka edes hyppysellisen positiivisuutta tähän elämään. Ei saa syöksyä, pitää edetä hyvin hitaasti ja vähitellen, hieman välinpitämättömästi. Kirja ja sen työvihko on jo pöydän kulmalla ja se on jo paljon.

linkki

Kirjailija Olli Hyvärisen essee: ” HELINÄÄ, MURINAA, MUSIIKKIA – eli kuinka luen Hannu Heliniä” on luettavissa Pulvis & Umbrassa “Muuta” läpyskän alla.

Hieman tietoa Olli Hyvärisestä.

ctrl alt del (lähilukua) jatkoa

arvuti, on viroa, tietokone, kirjoitettaessa ovat ikkuna ja tietokone auki

niente squole… niente (ei) mikään, mitään, Ossi Duri-levy (Zappa) kirjoittaja ei hyväksy mitään kouluja eikä mestareita

i ain´t takin’ shit/ off of no one, laulaa Sheryl Crow, siis íkkunasta kuuluu varis eikä kirjoittaja suostu enää mihin tahansa paskaan, keneltäkään

a jagged pill, alanis morissetten levyn nimi, jagged pill on ‘vitun’ kuva; kun siis ottaa sellaisen pillerin ovi lakkaa narisemasta, d-kirjaimen merkitys on ovi, delta, ja suiston deltan, mereen laskemisen, kuoleman ja sen pelon, ”oven narinan” poistaa pilleri

tuonen tuvilla…, siirrytään äkkiä tuonelaan, siellä on jo käyty, ja sieltä ei tehnyt mieli palata, vanhahtava sävy on tahallinen kontrasti eteen- ja taaksepäin

niin se on, paljon käyttämäni itseironinen siirtymäfraasi, edeltää yleensä lainausta

todellisuudesta saa astman, oikeasti se ei mene ihan noin, joka tapauksessa kyseessä on mukaelma e. m. cioranin kirjasta ”katkeruuden syllogismeja”

flimmeri ja flutteri, eteisvärinä ja eteislepatus, molemmat sydämen toimintaa tai mieluummin sen toiminta loppuu noitten seurauksena – todellisuus iskee taas ja kuolemanpelot

praksis ja skhole a gain, kreik. skhole tarkoitti alun perin ’vapaa-aikaa’, peloista hypätään käytäntöön ja vapaa-aikaan, laiskotteluun joka on kaiken taiteen perusta – again jälleen, mutta myös a gain, ’hankittu’ – siis kirjoittamiseen joka pelastaa todellisuudelta ja kuolemanpeloilta

nemnogo smerti… ven. hyvin vapaasti suomentaen ”niin paljon kuin on kuolemaa, niin paljon on rakkautta”, annetaan siis ”elämänohje” ja ohje kirjoittamiselle

tuuli on linnussa, vanhaa kieltä, kun tuuli on linnussa, se on etelässä, edessä

ovi meressä, meressä on myös etelässä – tässä pitää muistaa mitä raamatussa sanotaan: ’kun tuuli käy hänen ylitseen’…ja lintuhan on sielun kuva – edellä jo oli tämä ovi, delta – siis suisto on joka tapauksessa edessä, kuolemaa kohti mennään – (onko tää ny muka jotain ’sanojen suoltamista’, tässon selvä logiikka takana, perkele)

tähti keski-iässä, meidän tähtemme, aurinko on keski-ikäänsä elävä tähti

talot poikki maan, palataan taas vanhoihin ilmansuuntiin, poikki maan tarkoitti että talot rakennettiin lounaasta koilliseen – talo, b-kirjain, on tässä ihmisen kuva ja lounas on ennen länttä jonne aurinko laskee, sama kuva tavallaan kuin ’ovi meressä’

jatkuu… joskus

mutta en tiedä koska, tähän asti pääsin tammikuussa (en edes eka sivun loppuun, huh huh).

ctrl alt del (lähilukua)

ctrl alt del

Huomautuksia ja selityksiä

Yhä olen kahden vaiheilla. Minusta on väärin selitellä tekemisiään, tekstien pitäisi puhua puolestaan ja toimia sinällään. Mutta kun lukutaito näyttää kadonneen, eikä enää edes ole olemassa sellaista kuin ’yleissivistys’…

Kammottavaa lukea arvostelua, jossa yliopistossa töissä oleva ihminen kirjoittaa: ”Koin pakokauhua Heliniä lukiessani. Pois tästä sanojen suoltamisesta, pois johonkin mikä on oikeasti olemassa!”

Ja tämä on sanottu tekstistä, jolla on ollut tarkoitus kuvata juuri sitä mikä on ”oikeasti olemassa”. Luettuani tuon arvostelun päätin siis taas kerran selittää ja selventää ajatteluani, koska en toden totta suolla sanoja vain sanojen suoltamisen ilosta, vaan takana on selvä logiikka, ja ennen kaikkea sanoilla tarkka, täsmällinen merkitys.

Todellisuutta ei näköjään vieläkään ’saa’ kuvata ’an sich’, vaan se täytyy estetisoida joksikin mielettömäksi, kompaktiksi, kauniiksi ja hetkessä tajuttavaksi kokonaisuudeksi. Toisin sanoen, maailmasta pitää valehdella, todellisuudesta ei saa kertoa totuutta. Ja se täytyy tehdä vanhojen sabluunoitten ehdoilla, hirvitysten kauhistus, jos sekä muoto että sisältö (joita ei mielestäni voi eikä saa erottaa toisistaan) eivät vastaakaan perinteistä käsitystä runoudesta.

Yleensäkin odotukset ovat vähintäänkin omituiset: runon pitäisi aueta heti ja olla hetkessä vanha tuttu jonka on tuntenut jo vuosikausia. Enää ei ole aikaa, tahtoa, halua paneutua mihinkään mikä vaatii ponnistelemista, kaiken pitää olla hektistä, äkkiä valmista ja tyydytys pitää saada heti, nyt tai ei koskaan…

lit lit, engl. lyhenne sanasta literature, toinen merkitys ’juopunut’, kolmas ’valaistu’, yhdistelmä niistä, tai mikä tahansa variaatio

kirjattaa, täsmällisempi verbi kirjan tekemisestä kuin kirjoittaa

puista pois kukat, Aleksis Kivi ei saanut kirjoitettua ennen kuin Charlotta L. varisti leipälaudalla omenapuista pois kukat

omenat mätäneen, Schiller taas ei osannut kirjoittaa kuin mätänevien omenien tuoksussa

uusi sulka hatustani, vastakohta uusi sulka hattuuni

tölttiä ja passia, siirrytään hevosiin, pegasoksiin, islanninhevosella on 5 askellajia: käynti, ravi, laukka + töltti (nelitahtinen) ja passi eli peitsi (kaksitahtinen)

silmiä nurin, kirjoittaminen muuttuu pegasoksen askellajista virkkeitten virkkaamiseksi

veraton, viittaus Eino Leinoon… ’viraton, veraton’

neperin luku auki, ikkuna on auki kirjoittaessa, Neperin luvun merkintä on ‘e’, ja e-kirjaimen etymologia on < window, ikkuna. Neperin luku on 2.718281828.. ja se on ’a unit to express ratios, gain, loss and relative values’; se on piin jälkeen tärkein matemaattinen vakio – come on, se on yleissivistystä! Jos joku haluaa lukea kirjallisuutta ja runoja, luulisi että olisi syytä aloittaa vaikkapa kirjainten merkityksistä, helpotan
vähän, toiseksi alimmainen viesti:
http://metukimchalomot.blogspot.com/
2004_09_01_metukimchalomot_archive.html

jatkuu…