Category Archives: haistvit

none

haista kuule vänkkylutsu

vittu

… enkä minä perrrkele

uuhen vuodan puhuri

Olen nalkissa, lukossa, syvällä depiksen syövereissä. Minun pitäisi käydä läpi Koottuja runoelmia, Sesamea, mutta en pysty. Yritän tällä postauksella avata möykkyä rinnastani, ääh. Tämä on pelkkä ryöppy, en rupea tuhlaamaan sanomisen muotoiluun aikaa.

Siis: vuoden vittupää 2008, ja 2007 myös (the asshole, twat ‘n’ schmuck of the year 2k eight and seven too) on Kirjailijaliiton edellinen puheenjohtaja Kari Levola. Hän on todella ahkeroinut nämä kaksi vuotta, pyyhkinyt nimeni yli jokaisesta apurahahakemuksesta, jolla hain rahaa Koottujen runoelmien julkaisemiseen vuoden 2008 aikana. Hain rahaa kaikista mahdollisista paikoista, ja aloitin hakemuksien väsäämisen jo vuoden 2007 aikana, eli niitä hakemuksia oli melkoinen määrä. En ole ennen kokenut tällaista, yleensä kirjaprojekteihin on rahaa järjestynyt jotakin kautta. Siksi tämä tuntuu oudon järjestelmälliseltä ja tahalliselta. Ehkä hakemuksiin ei olisi pitänyt kirjoittaa, että kyseessä on ‘päätyöni’, tai että vietän myös oman kirjailijuuteni ja Pulviksen juhlavuotta. Whatever, rahasta se ei ole voinut olla kiinni (kts. *loppukaneetti), vaan kenties kateudesta, tai mistä lie vittuilusta.

Levola on lehtihaastatteluissa helposti vetäytynyt sen taa, että Kirjailijaliitossa on erilaisia toimikuntia (taloustoimikunta, jäsentyöryhmä, kirjallinen lautakunta jne.) jotka päättävät asioista. Tietysti on, mutta Jarkko Laineen kausien jälkeen liiton puheenjohtajalla (joka on mukana kaikissa noissa toimi- ja lautakunnissa) on kyllä täysi valta päättää asioista itsenäisesti, jos niin tahtoo. Kyllä Levola olisi esim. Kata Kärkkäisen jäsenhakemuksen voinut hyväksyä ihan itse, mutta vittupäänä hän vetäytyi jäsentyöryhmän taakse. Ihan niin kuin liittoon ei olisi aiemminkin hyväksytty jäseniksi surkeampiakin tuhertajia. Tähän narinaan olisi sama vastaus: “kirjallinen lautakunta ei ole katsonut aiheelliseksi myöntää sinulle apurahaa hakemaasi tarkoitukseen”. Vitun vittupää änkkä, mulkvisti ja pelkuri. Vaikka kyllä Levola tietysti parempi byrokraatti ja perseennuolija on aina ollut kuin kirjailija. – Btw, Levola halusi säilyttää jatkossakin paikkansa kirjallisessa lautakunnassa, eh heh.

Tai ehkä se oli tosi omituista kiitollisuutta. Kerronpahan tarinan. Kun Levola kuusi vuotta sitten valittiin Kirjailijaliiton puheenjohtajaksi, äänestin Jarkko Lainetta. Toiselle kaudelle vuoden 2005 vaaliin Levola lähti ainoana ‘virallisena’ ehdokkaana. Olisiko ollut pari kolme viikkoa ennen vaalia kun ‘puskasta’ ilmestyi vastaehdokas: Torsti Lehtinen, joka oli Jarkko Laineen bulvaani puheenjohtajan paikalle. Samoihin aikoihin sähköpostiin alkoi tipahdella viestejä, joissa kyseltiin kantaani ja mahdollista valtakirjaa Torsti Lehtiselle. (Kirjailijaliiton jäsenistö on niin passiivista, että tällaisetkin äänestykset useimmiten ratkaistaan valtakirjoilla). Minusta se puskasta tuleminen viime hetkillä oli likaista ja alhaista touhua, lähetin Levolalle sähköpostia, ja kerroin, että tällainen peli on käynnissä kulisseissa, hänen olisi syytä alkaa kerätä varmuuden vuoksi valtakirjoja. Levola oli jo kuullut Lehtisen ehdokkuudesta, mutta sitä sähköpostiliikennettä sitten käytiin aika tiiviisti, yritettiin selvittää ketä siinä kuviossa oli mukana, ketä ei, ja miten ja kenelle ne valtakirjat pitäisi lähettää. En tiedä miten vaalissa olisi ilman valtakirjaruljanssia käynyt, luultavasti Levola olisi päässyt toiselle kaudelle ilman sitäkin.

– Vittupää, mulkku! Cabronàs, putot de fira, sífilis ambulant, et van parir pel cul, em cago en la teva boca!!!!

Ääh, minulla ei ole kuin tämä naiivi ylpeyteni, ja jokin vitun typerä yritys olla rehellinen ja puhua aina suuni puhtaaksi… ääh. Se on sama kuin asettelisi päänsä pölkylle, ja siitä saa varmasti ja aina maksaa kovan hinnan, mutta funtsin se niin päin, että jos on edes yrittänyt olla rehellinen, itselleen ja muille… täältä on sitten joskus kevyempi lähteä… plää plää.

(*Loppukaneetti )
Maanantain (29.12.2008) Hesarin Kulttuurissa Teemu Luukka kirjoitti Näkökulma -kolumnissaan: “kuluneena vuonna taiteilijat saivat enemmän julkista ja yksityistä rahaa kuin koskaan aikaisemmin… tarkkoja tietoja ei ole, mutta yksityiset säätiöt todennäköisesti jakoivat enemmän apurahoja kuin valtio”. jne.

the fucking mother of all the meta whores

in twat i khan

tällasen hovioikeuden

jäsenet pitäisi välittömästi viedä ****an taa ja *****ta sinne, ja nää tekijät salvaa puremalla huonoilla tekareilla… vittu ittekö se likka muka sito itsensä sänkyyn… hienoja päätöksiä on tehty ennenkin… Minun on pakko linkata tämän ‘oikeuden’ jäsenet, on tämä jo niin huimaa ja käsittämätöntä lainkäyttöä.

fed & fucked up n pissed II

Joo, kirjoja julkastaan liikaa, ja kirjailijoita on liikaa. Tietysti voitaisiin jotenkin koplata marginaalikirjailijat hirvenkaatolupiin ja -aikoihin, tietyn myyntirajan alittaneet… Tosi houkutteleva ammatti, 2000 euron vuositulot, urakehitys takuuvarmasti laskeva, paitsi jos päätät kuolla tai kuolet muuten vaan ajoissa, ja meno kuin vanhan Neuvostoliiton kaaduttua, töihin mennään ja töitä tehdään, mutta palkanmaksusta ei kukaan tiedä, saati päivämäärästä, joskus sen palkan voi saada ja joskus taas useimmiten ei. Sellanen Osnabrück. – Paitsi Work in Progressin Luluun, olen taittanut valmiiksi tähänastiset runoelmat, Tristiasta Godbuyhin, (pelkkää tekstiä, ilman sisällysluetteloa tms. sitä on jo taitettuna 370 sivua) ja nyt värkkään siihen loppuun vielä yhtä runoelmaa: Sesame muchon. Wihuri oli huti, samoin Kordelin ohi, jos kohdeapuraha joulukuun lopulla ei onnaa, Koottujen runoelmien julkaseminen saattaa jäädä pelkäksi… ääh.

fed & fucked up n pissed

Olin taannoin sähköpostiyhteydessä Antti Majanderin kanssa. Godbuysta ei tule kritiikkiä Hesariin. Lähetin arvostelukappaleet muistaakseni joskus kesäkuun alussa. Majander oli toimittanut kappaleen arvostelijalle, mutta arvostelija ei syttynyt kritiikin tekoon, sillä Majander ei koskaan saanut sellaista, eikä erityistä palautekeskustelua kokoelmasta koskaan käyty. – Tämä oli odotettavissa, viimeistään sen jälkeen kun luin Jukka Koskelaisen Kirjailija -lehden numeroon 3/07 väsäämän sepustuksen “Pölyä ja kielen virtaa – huomio uudesta runoudesta ja konservoinnin taidosta”. Koskelainen kertoo luopuneensa runojen kirjoittamisesta toistaiseksi, koska resonanssi puuttuu. Koskenniemi perää runouteen 90- ja 70-lukulaista estetiikkaa, ja kertoo että runouden uusien suuntausten esittämät käsitykset loukkaavat häntä, ja hän siksi torjuu ne. – Jos tästä huitaisisi jatkon, olisi loogista, että hän lopettaisi kritiikin tekemisen Hesariin – minusta on kohtuutonta, että Hesarissa runoudesta arvostellaan vain tietyt tiettyyn sabluunan kirjoitetut teokset. Ei anna kovin mairittelevaa kuvaa runoudesta, eikä myöskään Hesarista, jos siellä runoutta tumpeloivat Satu Koskimies ja Jukka Koskenniemi “radikaalilla konservatiivisuudellaan”. Ääh, mä jaksa näitä idiootteja…

jee jee markkinatalous

Suomalaisen kirjakaupan (omistaja Sanoma-WSOY) ostojohtaja: “Meillä on vastuu myynnistä, ei kirjallisesta kulttuurista”. – Tämän saman olisi tietysti voinut yhtä hyvin sanoa joku ‘suurten kustantamojen’ talousosaston tyyppi. Kun vastuuta kirjallisesta kulttuurista ei ole kenelläkään, niin kenellä se silloin on – turha puhua enää mistään ‘kirjallisesta kulttuurista’, sitä ei enää ole, on vain markkinointi, myynti ja tulos.

pulviksen sivut ja blogi turvallaan

Int2000.net ei tee enää muuta kun kusee, blogin ominaisuudet tippuu yksitellen, ja sitten vielä koko palvelu oli taas turvallaan, statistiikan mukaan jo ennen puolta yötä, on mennyt pelleilyksi koko touhu. – Haistakaa vittu!

tää ei voi olla totta perkele

nyt mun netti on poikki siks että puhelinlinja ei toimi, ja nehän vaatii täällä toisensa, voihan…