Category Archives: huu keös

(kulttuuri)- ja ur heilunta tupee

stefan wallin, lobotomian lahja suomen kansalle, on esittänyt 51 prosentin lisäystä urheilijoiden apurahoihin, valmentajien tukeen ja valmennusjärjestelmien (siis douppauksen) tukemiseen. – “Ihmiset näkevät nälkää, mutta urheilijoiden kusta testataan kymmenillä miljoonilla euroilla joka vuosi”, totesi jossain Antti Tuuri. – Jee jee, Akankannosta en tiedä, mutta toivottavasti tuesta hyötyy myös Saappaanheittoliitto ry, jonka tuki valtiolta esim. vuonna 2001 oli vain vaivaiset 30 000 markkaa.

ääh

Hesarin Kulttuuri pohjustaa Jari Tervolle Finlandiaa. Finlandia on viihdeproosalle myönnettävä palkinto, ja maa on täynnä eteviä viihdeproosan tuottajia, Tervon lisäksi Laila Hirvisaari, Arto Paasilinna, Anssi Kela, Kari Hotakainen, Ilkka Remes, Kata Kärkkäinen, Anja SnellmanäÄh jne jne… Suomalaisista romaaneista tulevat yhtäkkiä mieleen vain Olli Jalosen Yksityiset tähtitaivaat ja Hannu Salaman Finlandia -sarja.

Protected: letter (try foggin sissoo)

This content is password protected. To view it please enter your password below:

fed & fucked up n pissed II

Joo, kirjoja julkastaan liikaa, ja kirjailijoita on liikaa. Tietysti voitaisiin jotenkin koplata marginaalikirjailijat hirvenkaatolupiin ja -aikoihin, tietyn myyntirajan alittaneet… Tosi houkutteleva ammatti, 2000 euron vuositulot, urakehitys takuuvarmasti laskeva, paitsi jos päätät kuolla tai kuolet muuten vaan ajoissa, ja meno kuin vanhan Neuvostoliiton kaaduttua, töihin mennään ja töitä tehdään, mutta palkanmaksusta ei kukaan tiedä, saati päivämäärästä, joskus sen palkan voi saada ja joskus taas useimmiten ei. Sellanen Osnabrück. – Paitsi Work in Progressin Luluun, olen taittanut valmiiksi tähänastiset runoelmat, Tristiasta Godbuyhin, (pelkkää tekstiä, ilman sisällysluetteloa tms. sitä on jo taitettuna 370 sivua) ja nyt värkkään siihen loppuun vielä yhtä runoelmaa: Sesame muchon. Wihuri oli huti, samoin Kordelin ohi, jos kohdeapuraha joulukuun lopulla ei onnaa, Koottujen runoelmien julkaseminen saattaa jäädä pelkäksi… ääh.

fed & fucked up n pissed

Olin taannoin sähköpostiyhteydessä Antti Majanderin kanssa. Godbuysta ei tule kritiikkiä Hesariin. Lähetin arvostelukappaleet muistaakseni joskus kesäkuun alussa. Majander oli toimittanut kappaleen arvostelijalle, mutta arvostelija ei syttynyt kritiikin tekoon, sillä Majander ei koskaan saanut sellaista, eikä erityistä palautekeskustelua kokoelmasta koskaan käyty. – Tämä oli odotettavissa, viimeistään sen jälkeen kun luin Jukka Koskelaisen Kirjailija -lehden numeroon 3/07 väsäämän sepustuksen “Pölyä ja kielen virtaa – huomio uudesta runoudesta ja konservoinnin taidosta”. Koskelainen kertoo luopuneensa runojen kirjoittamisesta toistaiseksi, koska resonanssi puuttuu. Koskenniemi perää runouteen 90- ja 70-lukulaista estetiikkaa, ja kertoo että runouden uusien suuntausten esittämät käsitykset loukkaavat häntä, ja hän siksi torjuu ne. – Jos tästä huitaisisi jatkon, olisi loogista, että hän lopettaisi kritiikin tekemisen Hesariin – minusta on kohtuutonta, että Hesarissa runoudesta arvostellaan vain tietyt tiettyyn sabluunan kirjoitetut teokset. Ei anna kovin mairittelevaa kuvaa runoudesta, eikä myöskään Hesarista, jos siellä runoutta tumpeloivat Satu Koskimies ja Jukka Koskenniemi “radikaalilla konservatiivisuudellaan”. Ääh, mä jaksa näitä idiootteja…

his hinge´s voice

time to sow, time to go – j´ai écrit: ” je voudrais dire ras-le-bol je m’en fous /au revoir au resoir and farehell” – alors, maintenant je m´en fous et je m´en vais, poshol v zhopu i süss…

påsk prayer

Jumala suokoon meille lisää virtaa, ettemme hyväksyisi asioita, joita emme voi muuttaa, pelkuruutta muuttaa niitä mitkä voisimme, ja viisautta olla erottamatta näitä toisistaan.

siis muu on mitä?

Marcel Proustin ‘Jälleenlöydetystä ajasta’ Otavan suomennetun kaunokirjallisuuden kustannuspäällikkö Minna Castrén toteaa: “… enemmän kulttuurityötähän klassikkojen käännättäminen usein on…”

minulle on ihan turha tulla puhumaan

vaalien alla (paitsi pumppuhaulikon kanssa) samasta veneestä, yhteisestä hiilestä, kohtuudesta, oikeudenmukaisuudesta, yhteiskuntamoraalista tms. Joku toimittajanainen taannoin, kai ihan vakavissaan, kirjoitti jossakin kolumnissa miten onnellinen hänen pitäisi olla siitä, että Espoossa asuu näitä rikkaita, joitten veroilla tuotetuista palveluista hänkin saa nauttia. Voi pyhä yksinkertaisuus! niin kauan kun gospodin lillukka keikkuu fortumin johdossa eikä kukaan lähetä häntä rahat käärinliinan taskussa maata kiertävälle radalle. Se nilkki on opettanut että yhteiskuntamoraalia ei ole, ja että jokaisen oikeus ja velvollisuus on muista hevon vittua välittämättä kahmia omaan laariin kaikki se minkä keinolla millä hyvänsä onnistuu sinne raapimaan. Millään ei ole mitään vitun väliä paitsi minulla ja minun pankkitilillä, osakkeilla ja optioilla. Eikä raha tässä ole oleellisin asia, eivätkä maksetut verot, vaan lillukan yhteiskuntamoraalille antama ‘uusi’ merkitys.

matalamielistä kateutta

jos jollakin riittää vaativan päivätyön lisäksi voimia vielä sivutoimiseen pienviljelyynkin niin hattu pois, perkele!!