Category Archives: tyhymää urputusta

desta ment al

edes mentyäni kuopion kaupunki ei saa käyttää nimeäni missään yhteydessä. kuka tahansa saa käyttää tämän blogin materiaalia siihen tarkoitukseen, että julkaisee kootut runoelmani. whoever, plz. viimeisen vuoden aikana kaikki kirjoittamani (you can call it spanish love) on vain ollut yritystä säilyä hengissä, kengissä. kaikki ns. ‘omanikin’, hylkäsivät minut, parnasso. aku ankka, tuli ja tuhka jne. tried to ill my selves, got inuf stuff, but no guts. mielenhäiriössä (halu elää) hain wihurin, kordelinin ja liiton apurahaa, yo. tarkoitukseen, ergo ‘minimaaliseen haluun elää vielä vähän koska ikinä ei tiedä mitä kulman takaa tulee’. se oli veriveljeni sirkka turkan, minulla on heitä, kaksi, siis ystäviä, joksi käsitän ystävyyden, vaikka kuolemaan ääh (ihan oikeasti vuodatettu, siihen veljeskuntaan kuuluu myös tiihosen ilpo) ja minun vastaus kaikille itseänsä tappaville kapakassa. se mikä tekee minusta vielä suuremman paskiaisen: etten ole pitänyt sirkkaan yhteyttä yli vuoteen, muuten kuin postikorteilla, sirkan minulle lähettämät kirjeet minulla on tallessa, niitten arvo tietysti on…, mutta en tiedä minne ne lähettäisin… en odota enää mitään, vuosi sitten uskoin ihmiseen, siihen että kaikki muuttuu… ääh, people tink of them selves, n that´s ok. what´s my mess age, literature, litter, pottery is no tink, vain lisäravo sille ‘metafyysiselle prosessille joka tapahtuu” (Brodsky), ja lukekaa se ‘metafyysinen’ oikein… oh my year in spain: i fuck the sun, butt like the light… tis been an awful yearn…

Advertisements

fo fo fo

minulla on paha addiktio ja henkilökohtainen ongelma, en osaa lopettaa kirjoittamista. yritin kyllä mutta vieroitusoireet olivat hirveät, piti alkaa tuhertaa vihkoihin. ehkä siirrän jotain tänne, ehkä en. olisin niin kovin vielä halunnut julkaista kootut runoelmat, jonakin mustana hetkenä hain jopa wihurin apurahaa… peter von bagh puhuu paskaa, mikään ei ole elämää suurempaa, ei mikään, mutta minulla on se vitun syndrooma, että ilman kirjoittamista ei ole elämää, ääh… ajattelin tehdä färdingitkin, mutta se vasta naurettavaa olisi, sitä paitsi en koe olevani epäonnistunut runoilijana, siitä paras todistus on se, ettei minulla enää ole montaa lukijaa… ääh, tämä mitään ole siihen verrattuna kun gummerus osti w+g:n ja potki sitten w+g:n jengin yksitellen kadulle ja osan hautaan… se vasta kusetus oli ja teloitus…

minähän nöyrryin jopa kerjäämään

vitun hyvin tiedän oman työni arvon, varsinkin sen duunin, jonka olen tehnyt vuoden 1999 jälkeen, siis nämä olemattomat ja tulemattomat kootut runoelmat… kirjoitin tammikuun 9. päivä kerjuukirjeen taiteilijaprofessori ahdille ja toiselle kirjeessä mainitulle henkilölle… lopputulema oli se, että kirjastokorvaukseni putosi tonnilla edellisestä vuodesta, vaikka silloin en edes julkaissut mitään, syksyllä sen sijaan kaksi kirjaa (toisen yhdessä v-j:n kanssa)… ääh, tiedänhän minä etteivät kirjastokorvaukset riipu julkaisemisesta tms. ja että määräraha oli taas pudonnut… kirje on ollut privaattina postauksena blogissa 20. tammikuuta 2008 lähtien… ehkä tämä hieman selventää vaikenemistani, vaikka mitä vitun väliä sillä tai millään on tai ei ole… ääääääh….

en ole saanut nuljautetuksi alhoa edes alkeelliseksi aggressioksi. olen tuhonnut ja hävittänyt tekemisiäni. kuskasin kaatopaikalle viitisentoista laatikkoa vanhoja kirjojani ja tsvetajevaa (yritin joskus tarjota niitä ilmaiseksi kirjastoille, mutteivät huolineet). minulla oli aika täydellinen arkisto kirjoituksiani noin kymmeneltä vuodelta ennen ekaa kirjaa, se on nyt taivaalla, satanut kai jo alaskin… äääääh…

jätän taakseni huonostikäänkin…

fucking weary stale flat unprofitable useless and stupid

tehdä koottuja runoelmia tai yhtään mitään eteenpäin tai valmiiksi käsikirjoitukseksi saati painokuntoon… yhden promillen mahdollisuus olisi skr:n uudenmaan rahasto toukokuun lopulla, mutta siihen en usko… kootut runoelmat jäävät siis julkaisematta… kai lautakunnissa on ajateltu ettei runoelmia ääh… eihän se ole kuin yhdeksän vuoden työ, jotain 600 sivua… so fucking what… Yhtä vitun nöyryytystä ja vittuilua, joka vitun hakemuksessa, jonka olen viime syksyn jälkeen lähettäny luki ihan selvästi mihin tarkotukseen haen apurahaa… pitäkää vitun runoutenne, jossakin se on raja minullakin… edellistä kirjaa ei arvosteltu muualla ku Kiiltomadossa ja nyt vittu tämä…

hauskaa vappua

Minun piti olla tuolla edellisen viestin Turussa (vittu mikä lause), mutta makasin kaksi ja puoli vrk:tta en-validina punkan pohjalla, vitun Hornerin syndrooma. Toivuttuani kirjoitin tänne taas kerran yhden narina- ja valituspostauksen. Puoli vuotta eikä kirjaani ole arvosteltu muualla kuin Kiiltomadossa, siis minua ei ole olemassa. Kaikki kirjalliset ja karjattomatkin aikakauslehdet vaikenevat hengiltä. Siis yhtä blaah blaahia, luin sen postauksen ja se oli niin oksettava, että poistin yksin tein koko blogin. Ei tässä ole mitään mieltä, no fogging sense. Syksy on ollut muutenkin kammottava, tämä pimeä pystyyn kuollut maa, Arkadian imbesillit ja ns. ‘kulttuuri’, tee-se-itse-lobotomia. Olen miettinyt eri vaihtoehtoja, vedän blogiin väliviivan, poistan koko paskan, vaihdan Joomlaan tai Wikiin, Atlassianin Confluence…ääh, en ole päässyt puusta pitkään. Mitään sanomista minulla ei enää ole, kynä ei oikein pysy tapetun kädessä (draama queen), en ole enää ihminenkään, olen kyllästynyt ja vittuuntunut kaikkeen, ja tietysti eniten itseeni… parasta olisi myydä kaikki minkä myydä voi ja lähteä täältä kipin kapin hevon vittuun.

no offence

mut mä olen niin patologisen epäsosiaalinen, että oli pakko pikaisesti kipaista pois Facebookista, it´s sooooooo American shitchat crap… anyway at least last not for me, never…

vuoden elämyksen

voin palkita jo nyt… (Ranskassa muuten on yhä vessoja, joissa on se kuuluisa musta aukko lattiassa, ja sen reunoilla stereot (jalanjäljet)), mutta saksalainen ‘vessakulttuuri’ on kyllä jotakin aivan muuta… jos menet johonkin kahvilaan tms. paikkaan syömään tai juomaan, muista varata rahaa myös vessaan, sillä se maksaa aina… hintahaitari oli 30-80 senttiä, ja jos sopivia kolikoita ei ollut, sitä varten oli käymälän suulla vaihtoautomaatti… tarpeellinen määrä kolikoita livautetaan automaattiin, joka avaan yhden mentävän puomin, ulos pääsee maksuttoman puomin kautta… joissakin paikoissa kolikoilla saa lapun, joka on tungettava toiseen koneeseen joka imaisee sen ja avaa puomin… puomin takana seisoo yleensä valkoisessa työasussa joku ei-arjalaissyntyinen miespuolinen henkilö, jonka tehtävä on huolehtia läpikulkuliikenteestä… hyyskien puolella liehuu ympäriinsä ei-arjalaissyntyinen naispuolinen henkilö puhdistusaineineen ja -välineineen… mutta se elämys… se oli 80-sentin paikka: noustuani pytyltä painoin nappia seinässä ja vessa imaisi päästöni, sitten säikähdin… vesisäiliön kyljestä surrasi ulos jnklainen varren päässä oleva sienivempele joka pysähtyi vessanrenkaan kylkeen… ja vessanrengas pyöri täyden ympyrän… varmistaakseni, etten nähnyt unta painoin seinän nappia uudestaan, totta se oli… valitettavasti en voinut jäädä tarkemmin tutkimaan laitteen mekaniikkaa koska oven takana oli jonoa…

the route III

back at home… alive i tink… aah, finish feather 😉

the route II

in munich two nites because Monday from 09.00-17.00 spent here, on Tuesday 600 kms to Berlin, three nites in Berlin, and then on Friday late afternoon to Rostock… they begin to “pack” the ferry at 22.30 & it leaves Sat 05.00 and arrives in Helsinki Sun 2nd at 06.00… if all goes well… no yellow submarines etc…

the route

first to ‘wrong direction’, the southernest town of Europe, Tarifa, then Gordoba, Barcelona, Montpellier, Geneve, Bern… and now in a little village Pfronten, abt 20 km from this, to marrow visiting madman´s castle, then towards München…